~ Dreams, stories, shoes, cities, clothes, books ~

lauantai 16. helmikuuta 2013

Oh, holiday

Takana hauska ilta wanhojen jatkojen merkeissä (siis minua vuotta vanhemmat tanssivat tällä viikolla), sitä ennen musiikkiopiston tutkinto läpi arvosanalla 4/5 eli kiitettävä ja torstaina olin tarjoilemassa vanhojen tanssien sukulaisillassa, jos sitä nyt sellaiseksi kutsuisi. :D Nyt alkoi loma eikä ole ainakaan pariin viikkoon mitään kummempia velvollisuuksia.
Hauskaa lomaa kaikille, joilla se nyt on ja jaksamisia niille, jotka joutuvat vielä vähän odottelemaan!

maanantai 4. helmikuuta 2013

And the cons took over me

Stressi. Taas. Kiitos kuuluu lukiollemme.
...
Puristan hampaita yhteen ettei tähän tulisi liian vihaista tekstiä.

Kyse on siis yhdestä äidinkielen kurssista, joka on valinnainen mutta totta kai kaikkien tulisi se ottaa, sillä yo-kirjoituksissa voidaan kysyä kaikista kursseista ja kaikkihan me joudumme äikän kirjoittamaan. Kurssin aihepiiri on itselleni sen verran vieras ja vastenmielinen ja se on kuulemma esiintymispainotteinen käytännön kurssi, eli en millään haluaisi sinne mennä. Ehdin jo täytellä kurssimuutoslapun ja heivata kyseisen kurssin pois vaivaamasta minua lukkarissani.
No, sitten ryhmänohjaajamme latoi luokalleni viestejä, joissa hän mainosti ko. kurssia ja tähdensi faktaa, että äidinkielen kaikista kursseista voidaan kysyä yo-kokeessa, blaa blaa blaa. Ja huomautti myös, että kurssi tuskin toteutuu, jos sinne ei ilmoittaudu enemmän opiskelijoita. Tässä vaiheessa minua alkoi kaduttaa ja rupesin sitten kriiseilemään, että mitä jos mokaan yo:t nyt tämän yhden käymättömän kurssin takia & samaan aikaan puolustelin itselleni, että L:n kirjoittanut siskonikaan ei ollut käynyt tätä kurssia. Vaihdoin mielipidettäni kurssin kanssa ehkä kerran tunnissa, ja eilen sitten olin vihdoin tullut siihen tulokseen, että menenkin kurssille, koska en halua riskeerata kirjoituksia vaikka sitten joutuisin kestämään esiintymistä ja paineita jne.
Se olisi ehkä ollut ihan järkevä päätös. Joku ei vain ilmeisesti halua, että menen tälle kurssille. Sain tänään selville koulussa, että ilmeisesti kukaan ei ole tulossa sinne. Enpä taida huomenna herätä normaalia aikaisemmin kouluun vain mennäkseni tarkistamaan, olenko tosiaan yksin yrittämässä kurssia läpäistä. Oletus on siis, että se ei toteudu. Ja miten se voi olla mahdollista, jos kerran yo-kokeessa voi olla tästäkin kurssista kysymys, häh?! Mikä lukion ykkösiä vaivaa, haluavatko kaikki tarkoituksellisesti päästää irti mahdollisuudesta kirjoittaa äikkä hyvin?
Luulen, että kukaan ei vain halua käydä kurssia. Se on sitten siinä, jos kokeessa on kysymys kurssista, ei voi mitään. Enpä taida enää edes salaisesti toivoa voivani kirjoittaa äikän edes lähelle yhtä hyvin kuin siskoni.
Kiitos siis, pikkuinen lukiomme kera 14 ykkösluokan opiskelijan. Tällaisia huonoja puolia osasin uumoilla, mutten tajunnut odottaa että lukion pienuus voisi aidosti huonontaa valmiuksia kirjoituksiin. Täytyy sitten kai lakata antamasta kirjoituksille mitään arvoa ajatuksissaankaan, jotten sitten pettyisi liikaa nähdessäni odotettua huonommat tulokset.

Ja nyt ei mihinkään mutta kaikkeen liittyviä kuvia to cheer up everyone who reads this no one.









perjantai 1. helmikuuta 2013

Friday = French, books & nonsense

Heippa! Oooh se on vihdoin perjantai ja koeviikon päätös! Tätä hetkeä on odotettu viimeiset kaksi viikkoa :--D Mutta eipä tänään mitään ihmeellistä kuitenkaan järjestynyt - aamulla jumalattoman paksu paperipinkka joka ranskan kokeen nimikkeellä kulki, kotiin päästyäni kriiseilyä ja säätöä yhdestä äikän kurssista via Wilma, sitten Pieni Suklaapuoti ja pianotunti. Edessä koti-ilta. Noh, väsymys kyllä painaa sen verran ettei muusta olisi tainnut mitään tullakaan :)) (Ihan niin kuin mulla olisi tuhansia vaihtoehtoja.)
Mutta joo. En oikeastaan tiedä, mistä tulin kirjoittamaan... Tajusin tuossa, että tämän blogin teema on ehkä hiukan kadonnut näpeistä. :D En ole muistaakseni kertaakaan kirjoittanut kirjoista, joten tästä lähtee!
Mua on aina kutsuttu lukutoukaks, vaikken arjessa ole pariin vuoteen paljoa ehtinyt lukeakaan. Elokuvia katson paljon enemmän, mutta mua harmittaa ettei aikaa lukemiselle tahdo useinkaan löytyä. Juuri koeviikkoa ennen kävin kirjastossa sattumalta ja lainailin kivoja niteitä, kunnes sitten ne kotiin raahattuani muistin, etten pysty alottamaan yhtäkään reiluun viikkoon. However, nyt on menossa Joanne Harrisin Pieni Suklaapuoti, jonka olen lukenut ainakin kerran aikaisemmin, mutta se ei vain menetä hohtoaan. :-) Kirjailija lukeutuu muutenkin suosikkeihini, ja Sinisilmä on mielestäni aivan älyttömän kiehtova teos. Ai niin, ehdinhän minä lukea miltei loppuun Anna Gavaldan Viiniä keittiössä. Gavalda on minulle suht. uusi tuttavuus, mutta olen ihastunut täysin hänen kirjoitustyyliinsä! Muuten, jostain syystä kirjakieli jumittui näköjään paikoilleen, kun aloin puhua kirjoista. No ei se mitään, eiköhän asiallista (...) tekstiä ole kivempi lukea!
Tuli mieleeni, että ennakkoluulottomuus lukemisessa on varmaan yksi tärkeimpiä asioita. Peruskoulun viimeisellä luokalla meidän piti tehdä kirjailijakansio, johon tuli lukea vähintään yksi kirja ja tehdä sen sekä kirjailijan elämän pohjalta erinäisiä tekstejä. Kirjailijalista koostui suomalaisista tunnetuistakin henkilöistä. Minulle sitten tuntemattomasta syystä päätyi F. E. Sillanpään Nuorena nukkunut käteen, ja sen lukaistuani päätin tarttua vielä Hurskas kurjuus -opukseen. En ollut aikaisemmin lukenut kyseiseltä aikakaudelta oikeastaan mitään, joten aluksi kieli aiheutti pientä takkuamista. Ymmärsin oikeastaan toisen kirjan aikana, että vastoin kaikkia odotuksiani taisin aidosti nauttia ja olla kiinnostunut (minulle) vanhoista, suomalaisista kirjoista. Niiden lukeminen oli loppujen lopuksi hyvinkin positiivinen kokemus, ja suosittelenkin Sillanpään tuotantoa kaikille ennen lukioon menoa - hyvää yleissivistettä.
Ennen lukioon menoa käytin kesälomasta suuren osan lukemiseen, sillä ennakoin tulevaa ajanpuutetta. Luin kaikenlaista hömppää, kuten Kira Poutasen Rakkautta-sarjan (vai miksikä sitä pitäisikään kutsua), Kate Jacobsin Lohturuokaa jne, mutta onneksi myös Sofi Oksasen Puhdistuksen. Onko joku tätä nyt tavaava muuten lukenut sen? Olisi kiva kuulla mielipiteitä, sillä minuun se ei täysin kolahtanut. Odotin kieleltä jotain enemmän, mutta kirjan juttu olikin ehkä tapahtuva. Se olisi tosin pitänyt tajuta jo etukäteen, mutta joo eteenpäin. Puhdistus oli tapahtumiltaan vaikuttava, mutta en voi sanoa että myönteisessä mielessä. Se oli rankka tarina, obviously, mutta en itse saanut ammennettua siitä mitään sen suurempaa... Okei, taisin odottaa liikoja.
Tämän sekavan viime aikoina lukemieni kirjojen selostuksen päätän parhaimpaan palaan eli Carlos Ruiz Zafóniin. Olen lukenut hänen kolme löyhästi toisiinsa liittyvää kirjaansa ja haluaisin aina vain lukea lisää!

Jos tätä postausta sattuu lukemaan kuka tahansa kirjan joskus avannut ihmisolento, kuulisin mielelläni lempikirjoja, -kirjailijoita, kokemuksia ja seuraavaksi lukulistassa jonottavia teoksia!

Tässä tulee oma epämääräinen kirjailijajononi:
- Dostojevski
- Umberto Eco
- Mikko Rimmisen Nenäpäivä, joka uinuu kirjahyllyssäni...
- Shakespearea! Noloa, en ole lukenut yhtään
- Lisää Joanne Harrisia
- Kjell Westö
- Oscar Wilde
- Tshehovin novelleja
- Kafka
- Sylvia Plath
- Jonathan Swiftin Gulliverin matkat
Voisin jatkaa ikuisesti, joten pätkäisen tähän. Klassikkolinjalla mennään siis pääosin tällä hetkellä!


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Exams and tiredness, tiredness and exams

... Niin. Otsikko kinda says it all. Koeviikko tammikuun lopussa on aika superihana juttu, eikö? Varsinkin kun arvosanatavoitteet hilluvat melko korkealla. Tää stressi aiheuttaa sydämen lisälyöntejä ja tunteen, että burn out kolkuttaa jo ovella ja oon lukion ekan luokan kevätpuolta tässä kuluttamassa. Onneks alotin lukemisen ajoissa, mutta nyt mua stressaa jo sekin, että opiskelutekniikkani on liian aikaavievä ja teen ehkä turhaakin työtä.
Voiko kevätväsymys alkaa nyt jo? Toisaalta koeviikossa on se hyvä puoli, ettei paljoa ehdi ajatella omia tuntemuksia... :-) Joten lopetan valittamisen.
Onneksi 200 sivuakin lukiessa voi välillä sallia itselleen pieniä kirjoittelutaukoja, jos ei muuta. Haluaisin kuulla, onko teillä jotain vinkkejä koeviikon luku-urakan handlaamiseen kunnialla ja stressin lievittämiseen! Eli jos olet sattunut tätä postausta lukemaan, arvostaisin kommenttia. :)

Lopetankin tämän sekavan kirjoituksen... Ja lähden syömään! :D Tsemppiä kaikille tuleviin kokeisiin ja testeihin ja aamuherätyksiin ja now bye.

tiistai 1. tammikuuta 2013

1.1.2013

Jotta tää päivämäärä ei ihan huomaamatta livahtaisi ohi seurauksena se, että luulen jatkuvasti vieläkin vuoden olevan 2012 enkä saa nauttia tästä uuden vuoden ja uuden elämän nostatusfiiliksestä, oli pakko tulla vähän kirjoittelemaan! Toistaiseksi tämä vuosi näyttää erilaiselta, niin hassua kuin se onkin. Yleensä tällaiset aikarajathan eivät oikeasti mitenkään näy arjessa, mutta nyt minusta oikeasti tuntuu erilaiselta. :D Siihen on kyllä muutama luonnollinen syy: pikkusiskot ovat olleet uutta vuotta äidilläni ja olen liian tottunut näkemään heidät vipeltämässä ympäriinsä :D, isosisko tuli kotiin melkein koko joululomaksi ja ollaan sitten vietetty kivaa aikaa ja oon sentään vähän saanut vaihtelua tylsään arkeen juhlimalla uutta vuotta ;-) Ja sitten vielä sellainen muutos perusmielentilassa on tässä viime päivinä ilmaantunut, että minä, tunnollinen opiskelija joka jaksoi lukea 31.12. kuuden hujakoilla viisikymmentä sivua historiaa ettei sitten koeviikolla tulisi stressiä (älkää pelätkö, en todellakaan nauti tällaisesta mutta joskus on käyttäydyttävä kuin järkevä opiskelija :---D), olen alkanut laiskotella pahemman kerran. Youtube ja tietokone ovat kavereita ja silleen. Oh god I hate my life! Yeah, mutta joo, onhan se hyvä että on löytänyt todellisen lomafiilingin näin sen viimeisenä päivänä :)

Saa nähdä, miten pärjään huomenna koulussa parin tunnin yöunella, joka on odotettavissa... Valvomiset menneet vähän överiksi kenties. Huoh, tää tuntuu niin epäreilulta, että meidän täytyy raahautua takaisin kouluun jo ennen loppiaista! Tähän kohtaan olisi ansaittu kunnon hermoloma lukio-opinnoista... :/ Mut eipä voi mitään, nyt lähetään eteenpäin hymy huulilla ja tehdään elämästämme viihdyttävämpää, jos se ei itseä tyydytä. :]




maanantai 31. joulukuuta 2012

Happy new year!

Tää vuosi jää ehdottomasti miinuksen puolelle, ja pessimistipuoleni sanoo etten onnistu ensi vuonnakaan tekemään mitään ihmetekoja parantaakseni elämäni laatua. However, se on musta kiinni jos haluan elämältäni enemmän ja jotain muuta kuin nyt, niin kuin asian laita todellakin on. Mua masentaa jatkuvasti se, etten tee mitään muuta kuin käyn koulua ja pianotunneilla ja sit vaan lagailen himassa dataillen ja lueskellen silloin kun jaksan, kirjoitakaan en tarpeeksi... Tuntuu totaaliselta luuserilta.
Mut toisaalta, jos mun elämä olis nyt täydellistä, mitä oppisin siitä? Nothing. Mun aika vielä koittaa, mut lukioaika täytyy yrittää vaan sinnitellä, enköhän mä sen jälkeen ala pikku hiljaa löytää paikkaani täällä. Ja suuntaa, mihin jatkaa. :-)

Nyt sit vain kaikille oikein upeet vuodenvaihtumisbileet ja toiveikas alku uudelle vuodelle!






torstai 27. joulukuuta 2012

Up and down

The moment you start to feel so damn alone... Argh. Ensin tää kaikki jouluhössötys ja -ruoka ja -lahjat and all on saanu mut voimaan huonosti sekä henkisesti että fyysisesti, ja nyt tähän päälle piti vielä kasautua tää ajoittainen ja pakollinen hirmuisen yksinäisyyden tunne...
Ja sitten some tähän fiilikseen yhdistettynä alkoi tuntua ihan hirveeltä feikkaukselta taas vaihteeks, varsinkin Facebook. Miksi mäkin siellä aina vaan roikun vaikka tekisi mieli poistaa tili? Tuli vaan mieleen again...

Musta alkoi tuntua tossa äsken myös, että mun elämä menee jotenkin haaskuuseen minuutti minuutilta. Katon leffoja, joissa ollaan Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Englannissa, Karibianmerellä, Tyynellämerellä ja missä lie ja sen elokuvan ajan jaksan hymyillen katsoa roolihahmojen täydelliseksi uneksi kehittyvää elämää, mutta filmin loputtua iskee kaamea alakulo: en malta odottaa että pääsisin itse, oikeasti, in the real life kokemaan ja näkemään maailmaa, rakastumaan päätä pahkaa, elämään erilaisissa kulttuureissa, eroamaan, jatkamaan eteenpäin, selviämään vaikeista vaiheista, matkustelemaan ja matkustelemaan ja matkustelemaan... Mitä kaikkea. Mutta ei, täällä mä istun Suomessa pikku kylän rajamailla metsän keskellä ja vaan unelmoin tosta kaikesta.
Mutta kyllä se mun vuoro vielä tulee ja hyvää kannattaa odottaa, eikö?

Ja sitä paitsi mehän kuollaankin kaikki yksin. Ihan hyvä vaan vähän karaistua ja tottua tähän yksinäiseen olotilaan, right? ;)

No joo. Elämän loppupäätä ei saa miettiä vielä pitkään aikaan tai alkaa tosissaan tuntua siltä, ettei täällä ole mitään minkä vuoksi elää.

P.S. Sori, tulipas sekalainen postaus.