Something new but too much the same as always

Lukio alkoi tuossa melkein viikko sitten, enkä ainakaan ihan heti kyllästynyt itse opiskeluun. :) Hahah. Tässä on sitä uutuudenviehätystä havaittavissa, toisin kuin yläasteen toisella ja kolmannella luokalla, kun kesäloman jälkeen palasi aina siihen samaan vanhaan pakkopullan tankkaukseen. Nyt opiskelu on erilaista, jollain jännällä tavalla jopa innostavaa ja kiinnostavaa. Meillä itsellämme on enemmän vastuuta, mistä pidän, ja toki myös vapauksia, jotka luovat sellaisen fiiliksen ettei kouluun heti kyllästy. I like. Plussaa tuo myös pätevä äikänopettajamme (joka toisaalta osaa olla aivan käsittämättömän ärsyttävä, hankala, idiootti, naurettava, epäreilu ja sitten ehkä kuitenkin pätevä ja älykäs ja taas raivostuttava). Välillä äikän open (joka on nyt myös luokanvalvojamme........) nimi sijoittuu inhokkien listan puolelle ja yhtäkkiä hän on taas vaivihkaa livahtanut suosikkien tai edes siedettävien opettajien listalle - ehkäpä siitä syystä, että hänellä on ollut muutama hyvä päivä peräkkäin. Hyvä juttu on se, että kyseinen maikka tuo päiviin väriä, se jos joku on varmaa!
Huonoja puolia sitten löytyykin. Vaikka pienessä lukiossa on se hyvä seikka, että siellä saa intensiivisempää ja enemmän yksilöön kohdistuvaa opetusta, esimerkiksi opon luo tai kansliaan ei useinkaan tarvitse jonottaa eli asiansa saa hoidettua tehokkaasti, opettajat tuntevat oppilaat (mikä vahvistaa opetuksen yksilöön kohdistuvuutta) ja työrauha on todennäköisempi kuin jättikoulussa, löytyy meidän oppilaitoksestamme niitä ärsyttäviäkin asioita. Esimerkiksi ihmiset ovat tällä hetkellä raivostusmittarin kärjessä; samat naamat pyörivät jälleen samoissa tiloissa. Myös syventävien kurssien ja kielien tarjonta todellakin on suppea niin kuin voi odottaa. Ja meidänkin luokaltamme löytyy kaksinaamaisia selän takana naurajia, joita en voi sietää. Saa nähdä, miten kestän kolme vuotta samoja muita ylempänä omasta mielestään olevia pissiksiä ja ah, niin ihania täydellisyyksiä. Luulin, että lukiossa ne kikattavat tytötkin alkaisivat miettiä muiden tunteita - tai eivät nyt ainakaan alkaisi kiusata! Mutta ei.
Nyt kun olen saanut tilittää uudesta opiskelupaikastani, voin sinne ehkä hitusen tasapainoisempana taas huomenna astella ja yrittää luovia vihan ja innostuksen puolivälissä ketään (itseänikään) loukkaamatta.
Ja te samoihin vanhoihin uriinne jähmettyneet kympin oppilaat, joilla on oikeus arvostella, alistaa, lytätä ja haukkua muita sekä nauraa oman polkunsa kulkijoille, watch out, here comes one, and I'm not gonna let you make me feel bad, but follow my very own path, wear what I want to and care NOTHING AT ALL about your damn perfect opinions! And that's because we all have a right to do that, not just you and your perfect friends.
Kun provosoituu tarpeeksi maailman ärsyttävimmistä ja itsekkäimmistä ihmisistä, rohkaistuu sitä tekemään ihan mitä mieli tekee. Vaikka tallustamaan yöpuvussa kouluun tai pukemaan juhlamekon ja korkokengät ihan tavallisena, arkisena koulupäivänä ja hymyillä leveästi ohikulkijoille. So what!