Takana hauska ilta wanhojen jatkojen merkeissä (siis minua vuotta vanhemmat tanssivat tällä viikolla), sitä ennen musiikkiopiston tutkinto läpi arvosanalla 4/5 eli kiitettävä ja torstaina olin tarjoilemassa vanhojen tanssien sukulaisillassa, jos sitä nyt sellaiseksi kutsuisi. :D Nyt alkoi loma eikä ole ainakaan pariin viikkoon mitään kummempia velvollisuuksia.
Hauskaa lomaa kaikille, joilla se nyt on ja jaksamisia niille, jotka joutuvat vielä vähän odottelemaan!
lauantai 16. helmikuuta 2013
Oh, holiday
maanantai 4. helmikuuta 2013
And the cons took over me
Stressi. Taas. Kiitos kuuluu lukiollemme.
...
Puristan hampaita yhteen ettei tähän tulisi liian vihaista tekstiä.
Kyse on siis yhdestä äidinkielen kurssista, joka on valinnainen mutta totta kai kaikkien tulisi se ottaa, sillä yo-kirjoituksissa voidaan kysyä kaikista kursseista ja kaikkihan me joudumme äikän kirjoittamaan. Kurssin aihepiiri on itselleni sen verran vieras ja vastenmielinen ja se on kuulemma esiintymispainotteinen käytännön kurssi, eli en millään haluaisi sinne mennä. Ehdin jo täytellä kurssimuutoslapun ja heivata kyseisen kurssin pois vaivaamasta minua lukkarissani.
No, sitten ryhmänohjaajamme latoi luokalleni viestejä, joissa hän mainosti ko. kurssia ja tähdensi faktaa, että äidinkielen kaikista kursseista voidaan kysyä yo-kokeessa, blaa blaa blaa. Ja huomautti myös, että kurssi tuskin toteutuu, jos sinne ei ilmoittaudu enemmän opiskelijoita. Tässä vaiheessa minua alkoi kaduttaa ja rupesin sitten kriiseilemään, että mitä jos mokaan yo:t nyt tämän yhden käymättömän kurssin takia & samaan aikaan puolustelin itselleni, että L:n kirjoittanut siskonikaan ei ollut käynyt tätä kurssia. Vaihdoin mielipidettäni kurssin kanssa ehkä kerran tunnissa, ja eilen sitten olin vihdoin tullut siihen tulokseen, että menenkin kurssille, koska en halua riskeerata kirjoituksia vaikka sitten joutuisin kestämään esiintymistä ja paineita jne.
Se olisi ehkä ollut ihan järkevä päätös. Joku ei vain ilmeisesti halua, että menen tälle kurssille. Sain tänään selville koulussa, että ilmeisesti kukaan ei ole tulossa sinne. Enpä taida huomenna herätä normaalia aikaisemmin kouluun vain mennäkseni tarkistamaan, olenko tosiaan yksin yrittämässä kurssia läpäistä. Oletus on siis, että se ei toteudu. Ja miten se voi olla mahdollista, jos kerran yo-kokeessa voi olla tästäkin kurssista kysymys, häh?! Mikä lukion ykkösiä vaivaa, haluavatko kaikki tarkoituksellisesti päästää irti mahdollisuudesta kirjoittaa äikkä hyvin?
Luulen, että kukaan ei vain halua käydä kurssia. Se on sitten siinä, jos kokeessa on kysymys kurssista, ei voi mitään. Enpä taida enää edes salaisesti toivoa voivani kirjoittaa äikän edes lähelle yhtä hyvin kuin siskoni.
Kiitos siis, pikkuinen lukiomme kera 14 ykkösluokan opiskelijan. Tällaisia huonoja puolia osasin uumoilla, mutten tajunnut odottaa että lukion pienuus voisi aidosti huonontaa valmiuksia kirjoituksiin. Täytyy sitten kai lakata antamasta kirjoituksille mitään arvoa ajatuksissaankaan, jotten sitten pettyisi liikaa nähdessäni odotettua huonommat tulokset.
Ja nyt ei mihinkään mutta kaikkeen liittyviä kuvia to cheer upeveryone who reads this no one.
...
Puristan hampaita yhteen ettei tähän tulisi liian vihaista tekstiä.
Kyse on siis yhdestä äidinkielen kurssista, joka on valinnainen mutta totta kai kaikkien tulisi se ottaa, sillä yo-kirjoituksissa voidaan kysyä kaikista kursseista ja kaikkihan me joudumme äikän kirjoittamaan. Kurssin aihepiiri on itselleni sen verran vieras ja vastenmielinen ja se on kuulemma esiintymispainotteinen käytännön kurssi, eli en millään haluaisi sinne mennä. Ehdin jo täytellä kurssimuutoslapun ja heivata kyseisen kurssin pois vaivaamasta minua lukkarissani.
No, sitten ryhmänohjaajamme latoi luokalleni viestejä, joissa hän mainosti ko. kurssia ja tähdensi faktaa, että äidinkielen kaikista kursseista voidaan kysyä yo-kokeessa, blaa blaa blaa. Ja huomautti myös, että kurssi tuskin toteutuu, jos sinne ei ilmoittaudu enemmän opiskelijoita. Tässä vaiheessa minua alkoi kaduttaa ja rupesin sitten kriiseilemään, että mitä jos mokaan yo:t nyt tämän yhden käymättömän kurssin takia & samaan aikaan puolustelin itselleni, että L:n kirjoittanut siskonikaan ei ollut käynyt tätä kurssia. Vaihdoin mielipidettäni kurssin kanssa ehkä kerran tunnissa, ja eilen sitten olin vihdoin tullut siihen tulokseen, että menenkin kurssille, koska en halua riskeerata kirjoituksia vaikka sitten joutuisin kestämään esiintymistä ja paineita jne.
Se olisi ehkä ollut ihan järkevä päätös. Joku ei vain ilmeisesti halua, että menen tälle kurssille. Sain tänään selville koulussa, että ilmeisesti kukaan ei ole tulossa sinne. Enpä taida huomenna herätä normaalia aikaisemmin kouluun vain mennäkseni tarkistamaan, olenko tosiaan yksin yrittämässä kurssia läpäistä. Oletus on siis, että se ei toteudu. Ja miten se voi olla mahdollista, jos kerran yo-kokeessa voi olla tästäkin kurssista kysymys, häh?! Mikä lukion ykkösiä vaivaa, haluavatko kaikki tarkoituksellisesti päästää irti mahdollisuudesta kirjoittaa äikkä hyvin?
Luulen, että kukaan ei vain halua käydä kurssia. Se on sitten siinä, jos kokeessa on kysymys kurssista, ei voi mitään. Enpä taida enää edes salaisesti toivoa voivani kirjoittaa äikän edes lähelle yhtä hyvin kuin siskoni.
Kiitos siis, pikkuinen lukiomme kera 14 ykkösluokan opiskelijan. Tällaisia huonoja puolia osasin uumoilla, mutten tajunnut odottaa että lukion pienuus voisi aidosti huonontaa valmiuksia kirjoituksiin. Täytyy sitten kai lakata antamasta kirjoituksille mitään arvoa ajatuksissaankaan, jotten sitten pettyisi liikaa nähdessäni odotettua huonommat tulokset.
Ja nyt ei mihinkään mutta kaikkeen liittyviä kuvia to cheer up
perjantai 1. helmikuuta 2013
Friday = French, books & nonsense
Heippa! Oooh se on vihdoin perjantai ja koeviikon päätös! Tätä hetkeä on odotettu viimeiset kaksi viikkoa :--D Mutta eipä tänään mitään ihmeellistä kuitenkaan järjestynyt - aamulla jumalattoman paksu paperipinkka joka ranskan kokeen nimikkeellä kulki, kotiin päästyäni kriiseilyä ja säätöä yhdestä äikän kurssista via Wilma, sitten Pieni Suklaapuoti ja pianotunti. Edessä koti-ilta. Noh, väsymys kyllä painaa sen verran ettei muusta olisi tainnut mitään tullakaan :)) (Ihan niin kuin mulla olisi tuhansia vaihtoehtoja.)
Mutta joo. En oikeastaan tiedä, mistä tulin kirjoittamaan... Tajusin tuossa, että tämän blogin teema on ehkä hiukan kadonnut näpeistä. :D En ole muistaakseni kertaakaan kirjoittanut kirjoista, joten tästä lähtee!
Mua on aina kutsuttu lukutoukaks, vaikken arjessa ole pariin vuoteen paljoa ehtinyt lukeakaan. Elokuvia katson paljon enemmän, mutta mua harmittaa ettei aikaa lukemiselle tahdo useinkaan löytyä. Juuri koeviikkoa ennen kävin kirjastossa sattumalta ja lainailin kivoja niteitä, kunnes sitten ne kotiin raahattuani muistin, etten pysty alottamaan yhtäkään reiluun viikkoon. However, nyt on menossa Joanne Harrisin Pieni Suklaapuoti, jonka olen lukenut ainakin kerran aikaisemmin, mutta se ei vain menetä hohtoaan. :-) Kirjailija lukeutuu muutenkin suosikkeihini, ja Sinisilmä on mielestäni aivan älyttömän kiehtova teos. Ai niin, ehdinhän minä lukea miltei loppuun Anna Gavaldan Viiniä keittiössä. Gavalda on minulle suht. uusi tuttavuus, mutta olen ihastunut täysin hänen kirjoitustyyliinsä! Muuten, jostain syystä kirjakieli jumittui näköjään paikoilleen, kun aloin puhua kirjoista. No ei se mitään, eiköhän asiallista (...) tekstiä ole kivempi lukea!
Tuli mieleeni, että ennakkoluulottomuus lukemisessa on varmaan yksi tärkeimpiä asioita. Peruskoulun viimeisellä luokalla meidän piti tehdä kirjailijakansio, johon tuli lukea vähintään yksi kirja ja tehdä sen sekä kirjailijan elämän pohjalta erinäisiä tekstejä. Kirjailijalista koostui suomalaisista tunnetuistakin henkilöistä. Minulle sitten tuntemattomasta syystä päätyi F. E. Sillanpään Nuorena nukkunut käteen, ja sen lukaistuani päätin tarttua vielä Hurskas kurjuus -opukseen. En ollut aikaisemmin lukenut kyseiseltä aikakaudelta oikeastaan mitään, joten aluksi kieli aiheutti pientä takkuamista. Ymmärsin oikeastaan toisen kirjan aikana, että vastoin kaikkia odotuksiani taisin aidosti nauttia ja olla kiinnostunut (minulle) vanhoista, suomalaisista kirjoista. Niiden lukeminen oli loppujen lopuksi hyvinkin positiivinen kokemus, ja suosittelenkin Sillanpään tuotantoa kaikille ennen lukioon menoa - hyvää yleissivistettä.
Ennen lukioon menoa käytin kesälomasta suuren osan lukemiseen, sillä ennakoin tulevaa ajanpuutetta. Luin kaikenlaista hömppää, kuten Kira Poutasen Rakkautta-sarjan (vai miksikä sitä pitäisikään kutsua), Kate Jacobsin Lohturuokaa jne, mutta onneksi myös Sofi Oksasen Puhdistuksen. Onko joku tätä nyt tavaava muuten lukenut sen? Olisi kiva kuulla mielipiteitä, sillä minuun se ei täysin kolahtanut. Odotin kieleltä jotain enemmän, mutta kirjan juttu olikin ehkä tapahtuva. Se olisi tosin pitänyt tajuta jo etukäteen, mutta joo eteenpäin. Puhdistus oli tapahtumiltaan vaikuttava, mutta en voi sanoa että myönteisessä mielessä. Se oli rankka tarina, obviously, mutta en itse saanut ammennettua siitä mitään sen suurempaa... Okei, taisin odottaa liikoja.
Tämän sekavan viime aikoina lukemieni kirjojen selostuksen päätän parhaimpaan palaan eli Carlos Ruiz Zafóniin. Olen lukenut hänen kolme löyhästi toisiinsa liittyvää kirjaansa ja haluaisin aina vain lukea lisää!
Jos tätä postausta sattuu lukemaan kuka tahansa kirjan joskus avannut ihmisolento, kuulisin mielelläni lempikirjoja, -kirjailijoita, kokemuksia ja seuraavaksi lukulistassa jonottavia teoksia!
Tässä tulee oma epämääräinen kirjailijajononi:
- Dostojevski
- Umberto Eco
- Mikko Rimmisen Nenäpäivä, joka uinuu kirjahyllyssäni...
- Shakespearea! Noloa, en ole lukenut yhtään
- Lisää Joanne Harrisia
- Kjell Westö
- Oscar Wilde
- Tshehovin novelleja
- Kafka
- Sylvia Plath
- Jonathan Swiftin Gulliverin matkat
Voisin jatkaa ikuisesti, joten pätkäisen tähän. Klassikkolinjalla mennään siis pääosin tällä hetkellä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)