~ Dreams, stories, shoes, cities, clothes, books ~

keskiviikko 29. elokuuta 2012

What to follow: my heart or my brain?

Paljon haaveksivana ja mietiskelevänä olen pohtinut tulevaisuuden ammattivaihtoehtojakin miljoona kertaa ympäri ja ämpäri kaikilta kannoilta. Tämä kaikki ajatusten kuluttaminen on johtanut siihen, että olen entistä enemmän sekaisin; en enää tiedä yhtään, mihin suuntaan lähteä. Sydämeni sanoo, että lukion jälkeen johonkin kirjoittajakouluun tai vaikka Aalto-yliopiston elokuva- ja TV-käsikirjoittajalinjalle (damn, kuinka mielenkiintoselta ja innostavalta tuo kuulostaa!!!). Pääni sanoo osittain päinvastaista: johonkin kunnolliseen ammattiin pitäisi päästä opiskelemaan, sillä ei ilman rahaa elä eikä kirjoittajalinjan valitseminen tuota mitään muuta kuin epävarmuutta - enkä sellaiselle varmaan edes pääsisi, sillä hakijoita on anyway runsaasti. Varsinkin tästä koulujen jälkeisestä ajasta muodostui tämän päivän mietintämyssyn sisältö. Äidinkielen opettajani nimittäin yllättäin kutsui minut juttusille ja karttoi tietoisuuttani kirjailijoiden hankaluuksista julkaista mitään - hylkäyskirjeitä saattaa tulla 50 kappaletta menestyneillekin kirjailijoille - mutta teki selväksi, että kaikki kustantamot eivät edes lue käsikirjoituksia läpi ennen kuin tekevät päätöksen, ja sekin on suuri askel, jos jostakin päin saa palautetta hylkäysilmoituksen lisäksi. Hän halusi kannustaa minua jatkamaan eteenpäin pettymysten jälkeenkin, sillä sisukkuus saatetaan palkita. En kyllä itse ole edes vakavissani harkinnut, että yrittäisin saada joskus julkaistua jotakin, sillä tiedän että se vaatisi valtavan onnenpotkun Suomen kokoisessa maassa. Ehkäpä opettajani luuli minun tosissani suunnittelevan kirjan julkaisuyrityksiä ja halusi valmistaa minut kohtaamaan pettymyksiä toinen toisensa jälkeen... :--D Mutta siis olen kyllä otettu, että opettaja on bongannut luokasta minut, kirjoittajaintoilijan, ja halusi uhrata ajastaan palasen minun henkilökohtaiselle ohjaamiselleni. :> Suoraan jos sanotaan, ei hänen luentonsa tosin oikein mitään auttanut, mutta ystävällistä joka tapauksessa!
Niin, päivitetään: sydämeni JA äidinkielen opettajani sanoo, että kirjoittaminen on se minun juttuni. Mutta jokainenhan tietää, kuinka epävakaa ala se on ja kuinka mahdottoman hankalaa on saada jalkaansa kenenkään oven väliin. Ainahan saa yrittää, mutta kun on vielä semmoinen seikka, etten ole ollenkaan varma kyvykkydestäni kirjoittaa esimerkiksi kokonainen kirja. Aika näyttää, eikä lähitulevaisuuteeni nyt mitään kirjan kirjoittelua mahtuisi tai ole suunnitelmissa, mutta epäilen silti. Kirjoittaminen on se vahvuuteni, mutta riittääkö se, sitä en osaa sanoa.
Siispä kumpaa seurata, sydäntä vai päätä - tunteita vai järkeä? :/




8 kommenttia:

  1. sydäntä.. mä sanon näi :D voi olla et se elokuvakäsikirjottajan ala onki sun! kannataa kokeilla ja jos ei tunnu omalta nii voi vaihtaa. meillä o molemmilla viel kaikki edes ja mä aion kokeilla (sit ku keksin et mitä) et millasta on se mistä oon kiinnostunu ja pidän. seuraa sydäntä.. :)jos ei tee nuoruudessa tyhmyyksiä nii niihin ei oo enää aikaa ku vanha ja urautnu. :D (<- ihan jotai randomii mitä keksin äske :D x.x ) XDsä saat kestää näitä mun sekoiluja ties kui ja kaua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii, sitähän pitäis tehä, mistä on kiinnostunu ja mikä vois olla mielekästä eikä vaan tylsää pakkopullaa rahan vuoks, sillä töissä aikuinen viettää suurimman osan elämästään. Elokuvakäsikirjottajakoulutus kuulostaa oikeesti niin siistiltä :D mut siin on taas se ongelma et miten työllistyy (tosi hankalaa) + miten ylipäänsä pääsee sisään sinne kouluun. Tässä mun pessimistinen puoleni taas tulee esiin: mihin mä uskallan hakea, kun en luultavasti pääse mihinkään, mutta en kuitenkaan voi luottaa nollatulokseen ja hakea esimerkiksi au pairiksi Ranskaan, koska eihän sitä koskaan tiedä varmasti... Hemmetin vaikeeta : D Au pairiksi lähtemisen sijaan voiskin kesällä reilata, mutta siihen taas menee suunnilleen tuplasti enemmän rahaa eikä mulla sitä tarpeeksi ole, jos en pian löydä töitä. :/
      Anyway, oot ihan oikeessa. Välillä se vaan rupee pelottamaan, että mihin köyhäintaloon sitä joutuu, jos lähtee sydäntään seuraamaan :o

      Poista
  2. mutta kun on seuranu sydäntää nii tuskin hirveesti kaduttaa vaikka joutuski köyhäintaloo jokski aikaa ku sieltäki pääsee taas yrittämää uudellee ja jos sillo on päättäny et kulkee sitä toista tietä nii sitte sinne ;) me ollaa viel nii nuori ja tyhmii et meijän TÄYTYY seuarta sydäntä :DD ja mä vaikka raahaan sut mukaa reilaa tai muute kiertää eurooppaa jos muu ei auta XD iha oikeesti toistan kyllä nytte itteeni mut jos me ei olla nuorii ja tyhmii nii me ie voida olla vanhoi ja viisait ;) ja jos ei olla meitä vaa vituttaa ku ei oltu sitte vanhana :DD et mä vaikka potkin sua ulkomaille mun kans mut en anna sun muttua tylsäks vaan töissäpuurtajaks :) mun mutsi on useesti sanonu et sitä harmittaa et se ei uskaltanu nuorena lähtee minne se halus/yrittää mitä se halus ja nytte se ei enää voi.. eli ton mä haluun välttää ja ties mitä siel ulkomailla voi kävellä vastaa!! ;)ja jos se IHAN OIKEESTI KIINNOSTAA sua se elokuvakäsikirjottaja nii SINNE MENET!! muista et jos sust tuntuu et et muka uskaltas nii mä tuun potkii sua sinne päi!! :DD tällee kiltisti mutta silti ;) ja tääl suomesha voi aikusekki kouluttautuu uudellee jote mikä hätä meillä o!?? ei mikää :D ja jos pelottaa nii se tuo lisää kokemuksii mille voi nauraa sitte ku ne on ohi ja takana ;)

    No, you'll never be alone
    when darkness comes
    I'll light the night with stars
    hear my whispers in the dark

    mä oon aina tääl auttaas ja tukees sua ;) ja potkiis sua mun kans jonneki mille voidaa sitte vanhoina kurttusina mummoina muistella ja nauraa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei oot ihan oikeessa! :> Kai se pitää vaan uskoo ja lähtee kokeilee, mitä mahiksii ois toteuttaa itteensä. Se on oikeesti hyvä et aikuiskouluttautuminen on nii helppoo, et jos vaik jää työttömäks ni senku lähtee opiskelee johonki uutee ammattiin, josta sit ehkä sais rahaaki. On myönnettävä et se ei oo mitää elämää et viettää kaikki päivät jossai hemmetin tylsässä konttorissa ja unohtaa omat unelmansa rahan takii. Muthei reilaamaanha me lähetää vaik mikä olis! Haluun maailmalle ja äkkii:D Kiitos tuesta :))) en varmaan ikinä kohtaa samanlaist onnenpotkuu ku sillon ku tapasin sut :3 haluun vaa sanoo et oot hiton hyvä ystävä! <3 (:

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. :) here always for you hun :) ja sä oot sekoin ystävä joka mulla on! :DD sitte joskus ku o rahaa nii ostetaa/vuokrataa asuntoauto ja lähetää kimpas kiertää eurooppaa ;) ja muuallekki jos rahaa on!!! :DD

      Poista
    4. Jeees anytime ;) eka reilaamaan ja sitte ehkä myöhemmin vois kierrellä viel lisää, toi asuntoautojuttu kuulostaa nii aaaaaaaaoaooaoaoaaaa siistiltä! :DD:DD Rahaa siis vaan keräämään!

      Poista
    5. KYLLÄ!! ;D ja seurataan sydäntä ;) mennään minne nokka vie ja unelmat johtaa ;)) :D

      Poista