You can't be happy if you don't do anything for it yourself

Iski tässä pieni väsymys nyt lukion ekan vuoden toisen koeviikon keskellä! Mua masentaa ensi jakso, vaikka yritän ajatella hirveästi sen hyviä puolia... Mitä sitä huijaamaan itseäni, myönnettävä se on että siitä tulee hemmetin tylsä. Mulla ei ole mitään muuta kivaa tai kiinnostavaa ainetta kuin ranska, jonka kursseja käyn siis yksinäni - joo, meillä on 14 ykköstä meidän lukiossa. :-) Se tarkoittaa sitä, että mun pitää tehdä tosi paljon työtä sen eteen, sillä joudun tietenkin vastaamaan kaikkiin kysymyksiin ja tehtävien kohtiin itse. Opiskelu on tehokasta mutta uuvuttavaa. Muita jakson aineita ovat ainakin fyssa, hissa, psyka, ruotsi, musa, kuvis ja mantsa. Psykologian pitäisi olla kiinnostavaa, mutta tässä tullaan tähän mun pienoiseen ongelmakohtaan: olen jossakin määrin kyllästynyt ko. aineen opettajaan, ja siksi mua vähän ärsyttää se, ettei jaksoa tee yhtään mukavammaksi kestää joku itselleni tärkeä aine. Niitä kaikkein tärkeimpiähän ovat äikkä ja enkku (ranskakin on joo, mutta se yksin opiskelu välillä väsyttää...), ja kummastakaan en ensi jaksossa saa "nauttia". :-) Naurattaa oikein. Kai nuo fysiikat ja ruotsit ovat sen verran luotaantyöntäviä aineita mulle, ettei musa tai psykakaan saa 3. jaksoa kuulostamaan paremmalta.

Vihdoin pääsen siihen, mihin otsikkokin löyhästi viittaa. Mun ongelma tosiaan on se, että annan opettajien vaikuttaa ihan liikaa opiskeluintooni. He eivät oikeastaan vaikuta niin, että muutenkin kiva aine muuttuisi niin ihanaksi että lähtisin opiskelemaan sitä pelkän maikan takia, vaan mieluumminkin niin, että joku ihan okei, lähes mielenkiintoinenkin aine, menettää pluspisteitään vähän tylsän tai ärsyttävän opettajan takia. Murh. Mitähän tähän keksisi ratkaisuksi?

Itselleni vieläpä kaikkein masentavimmat kuukaudet ovat marras-maaliskuu (aika monelle varmaan samat), ja tämä kolmas, tylsistyttävä jaksohan alkaa 3.12. ja loppuu siinä jossain helmikuun alussa... Mitä ihmettä keksin piristääkseni itseäni? Näistä kahdesta suosikkiaineestani on kai päässyt muodostumaan hieman liiankin tärkeitä, ja vaikka olen alkanut panostaa kokeisiin lukemiseen enemmän kuin yläasteella (jossa sai kokeista 9- jos luki vihkomuistiinpanot, ja tämä taktiikkahan ei lukiossa enää toimi), ei tällä hetkellä mikään ensi jakson aineista tunnu niin houkuttelevalta että voisin kuvitella jaksavani edes lukea kokeisiin. Ähh. Toisaalta tiedän kyllä, etten anna itseni alittaa rimaa niin pahasti, etten lukisi ollenkaan kokeisiin. Olen nytkin päntännyt kemiaa koko viikonlopun, vaikka inhoan sitä enkä oikein ymmärräkään tällaisia matemaattisia aineita. :) Hmh.

Oon oikeesti tainnut addiktoitua äikkään ja enkkuun. Miten kouluaineeseen voi addiktoitua?

Vielä äsken mä panikoin sitä, että aika lentää niin hirvittävän nopeesti ohi juuri kun oon alkanu tykätä lukiosta ja mulla on pitkään ollut tasasen hyvä mieliala. Nyt en enää tiedä siitäkään. Mun pitää ite päästä tästä ylös, mutta miten?

Nyt kun olen ajautunut sopivaan umpikujaan, ajattelin kysyä, olisitko sinä satunnainen lukija niin ystävällinen, että kommentoisit omia kokemuksiasi tai vinkkejäsi tällaisesta kouluinnostuksen alhosta takaisin ylöspäin pomppaamiseen?

Niin se kai on, että vaikka olisi kuinka vahva ihminen (enkä sano että minä olisin ollenkaan vahva), joskus tulee se hetki vastaan, että on myönnettävä tarvitsevansa jotakuta jaksaakseen eteenpäin ja löytääkseen oikean polun.