~ Dreams, stories, shoes, cities, clothes, books ~

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

If

Musta tuntuu
etten voi olla iloinen elämässäni
oikeasti, tarpeeksi, kokonaan
iloinen

jos en ikinä saa tuntea sun hymyäsi
omistettuna pelkästään mulle
sun katsettasi hakeutumassa suuntaani
ja sen suunnatonta lämpöä ihollani.

But that's what I'll keep doing.






Tämä kuulostaa äklömakeelta ja sitäkin se on, mutta myös äärettömän totta: jaksan herätä aamulla pimeyteen edessäni kahdeksan tunnin koulupäivä, pitää unelmat ja tavoitteet elossa ja hymyillä ilman sen erikoisempaa syytä vain sen yhden ihmisen takia, joten suunnitelmissa on tällä hetkellä odottaa niin pitkään että jotain tapahtuu. Jos ei tapahdu, odotan vielä hetken ja sitten toimin. Uskon, että tämä henkilö josta puhun, on odottamisen arvoinen.

Toistaiseksi tämäkin iloisuuden taso joten kuten riittää, mutta ennen pitkää tiedän janoavani jotain todellisempaa kuin pelkät unelmat, hymyt ja katseet.
Antakaa siis anteeksi tämä liian sokerinen postaus... :D


4 kommenttia:

  1. Ihana blogi, kerranki löyty joku joka osaa oikeesti kirjottaa hyvin ! (----: liityin lukijaks :p

    http://worldbehindlittleeyes.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot kiitokset! Pelastit mun päivän :D Ja kiitän myös lukijaksi liittymisestä (:

      Poista
  2. Aidoimmat tunteet on sokerisia ja maistuvat parhaimmilta ;)
    Itse en tiedä mitä tekisin, joten odotan ja unelmoin :D Unelmatkin voivat kääntyä todeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä : ) Samaa kuuluu tänne ;) :D Toivotaan niin!

      Poista