~ Dreams, stories, shoes, cities, clothes, books ~

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

You aren't alone, girl

Varmasti kaikki ovat jossain vaiheessa elämäänsä tunteneet itsensä enemmän tai vähemmän yksinäisiksi. Mäkin olen pitkään ajatellut olevani yksinäinen, epäsosiaalinen, jotenkin huono ja kykenemätön tutustumaan uusiin ihmisiin sen takia, että mulla on tasan neljä ystävää, joiden kanssa hengailen ja joista oikeastaan yhdelle kerron kaiken.



Olen viime aikoina kuitenkin ymmärtänyt ihan kantapään kautta, ettei isossa porukassa ole mitään hienoa. Mulla on kaikki mitä tarvitsen, kun mulla on se muutama hyvä ystävä ja lisäksi tuttuja, joiden kanssa voin esimerkiksi vaihtaa muutaman sanan koulussa jne. Oon katsonut tätä kikattava tyttölauma -meininkiä oikeastaan koko peruskouluni ajan ja luullut, että tällaseen porukkaan kuuluvilla suosituilla tytöillä on jotenkin parempi ja hienompi elämä kuin mulla takapulpetin tytöllä. Oonhan mä tiennyt, ettei se näin ole, mutta nyt olen vihdoin ymmärtänyt sen niin että voin oikeasti olla tätä mieltä. On varmasti coolia naureskella kolmenkymmenen tytön jengissä ja katsoa muita alaspäin, mutta muuta hohtoa siinä ei loppujen lopuksi ole ja vasta nyt olen oikeasti sisäistänyt, ettei sellainen olisi minua, vaikka kuinka yrittäisin niin ajatella. Oon aina ollut vetäytyvä persoona, mutta se ei tarkoita sitä että olisin epäsosiaalinen, erakko tai huonompi kuin muut, minkä takia en saa kavereita. Se vain yksinkertaisesti on parempi, että on joku joka ymmärtää, kuuntelee ja tuntee sut perinpohjaisesti. Jotkut ehkä tarvitsevat viidenkymmenen ihmisen hälinää ympärilleen ja satoja tuttuja mainittavaksi, mutta siinä tuttavuuksien tunteminen jää kyllä niin pintatasolle, että mietinpä vain, mitä arvostettavaa siinä on. En halua loukata tällä ketään, ei sillä, eri ihmisille sopivat erikokoiset kaveriporukat.

Toinen pointtini on, että kukaan tuskin on yksin, vaikka niin välillä tuntisi. Aina on joku, joka sua ajattelee ja välittää susta. Tällä planeetalla ei voi olla yksin. Vaikka vanhainkodissa viimeisiä päiviään ilman omaisia viettelevä pappa varmasti voi tuntea itsensä hylätyksi, olen varma, että joku on hänestä kuitenkin huolissaan tai välittää hänen kohtalostaan. There're just too many people around here it's waste of time to claim that nobody cares about you.
Tämä saattaa olla turhan kärkäs väite, mutta esitinpä sen kuitenkin ja vastaan saa väittää. Jos löytää elämästään sen jonkun ihmisen, joka välittää edes jollain tasolla, tietää ettei ole täällä yksin. Se olisi tosi tärkeää, sillä maailmahan osaa olla hirvittävä paikka. :)


Olen niin kiitollinen parhaasta ystävästäni, joka tämän mahdollisesti lukiessaan kyllä tietää että tarkoitan häntä, etteivät sanatkaan riitä. Hey you, sä saat mut tajuamaan etten tallaa tätä palloa yksin!



4 kommenttia:

  1. Hei, tulin vastavierailulle. Sinulla on kiva blogi. Olet taitava kirjoittaja - älä vain luovu kirjoittamisesta ja runoilusta. Ne tulevat sinulle vielä vuosienkin päästä antamaan iloa.
    Ja huomautuksena tuohon juttuusi yksinäisyydestä yms. - suuressa porukassa sitä vasta yksinäinen tuntee olevansa - eihän siinä uskalla eikä voi sanoa mitään, mikä poikkeaisi muiden mielipiteestä. Ja sellainen pitemmän päälle kyllä syö ihmistä. Hyvää jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän ja kumarran! :) Tuo on kyllä aivan totta! Kiitos kommentistasi (-:

      Poista
  2. Minäkin tulin kurkkaamaan sinun blogiisi <3 Kaikille tosiaan sopivat juuri ne omat ystävät ja omanlaiset- ja kokoiset ystäväporukat! Tärkeintä on, että ne sydänystävät todella tuntevat sinut ja välittävät, millään muulla ei väliä olekaan ;)

    Mukavaa joulun odotusta sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oikeessa olet :) Kiitos kommentistasi ja samoin!

      Poista